Tästä se joulu alkaa – joulukranssi paperinarusta

Vain vähän yli kuukausi jouluun. On siis korkea aika aloittaa jouluaskartelu. Vanha ovikranssi on jo, no se on vaan jo vanha. Piti saada uusi. Paperinarusta ja metallikehyksestä syntyi tällainen:

En ole pitkään aikaan tehnyt mitään paperinarusta. Hieman piti siis muistella, että miten tämä menikään. Kyllähän se siitä palautui mieleen ja ihan kivahan tuosta loppujen lopuksi tuli. Eiköhän nämä kukkaset jotenkin joulutähdiksi tunnista. Ei ehkä kestä kriittisintä tarkastelua lähietäisyydeltä, mutta mitä siitä.

Näistä tarvikkeista tämä kranssi syntyi:

Paksummasta punaisesta narusta leikkelin terälehdet, näitä tuli kaksi jokaiseen kukkaan:

Kranssi on jo melkein valmis. Metallikehys on päällystetty avatulla vihreällä papernarulla. Kukat ovat melkein valmiit. Vielä puuttuvat vihreät lehdet kukkien alle, kukkien kiinnitys kehykseen ja ripustuslenkin teko.

Pääkallohuivi, lopultakin

Sain päähäni noin viikkoa ennen halloweenia tai pyhäinpäivää, miksi sitä nyt halutaankaan kutsua, että minun pitää saada itselleni pääkallohuivi halloweeniksi. Kaivoin esiin vyyhdin vironvillaa ja virkkuukoukun, ja sitten ahkeroimaan! Valitettavasti reilu viikko ei ihan riittänyt minulle huivin tekoon, joten halloweeniksi tämä ei valmistunut. Olin aikeissa lisätä huiviin vielä hapsut, mutta mielestäni huivi näyttää kuitenkin paremmalta ilman. Tässä tämä nyt lopulta sitten on:

Neuloin ranteenlämmittimet

 Neuloin itselleni ihanan pehmeät ranteenlämmittimet. Lankana minulla oli Vikingin Milk fiber -lanka. Tämä on siis pelkästä maitokuidusta valmistettua lankaa! Ostin tämän langan jo joskus pari vuotta sitten, ja jotain pientä siitä olin jo aiemminkin neulonut. Lanka on ihanan silkkisen tuntuista, melko ohutta ja ehkä vähän turhan liukasta neuloa. Liukkauden takia neulominen on hieman tavanomaista hitaampaa. Ja kolmosen sukkapuikoilla syntyivät nämä ranteenlämmittimet.

Tässäpä vielä ohje näihin ranteenlämmittimiin:
Luo 60 silmukkaa ja jaa ne neljälle puikolle.
Neulo 3 oikein 2 nurin joustinneuletta 10 krs.
Sitten alkaa valepalmikon teko:
1. krs: Nosta ensimmäinen kolmesta oikeasta silmukasta oikein neulomatta. Neulo kaksi seuraavaa silmukkaa oikein. Nosta neulomatta jätetty silmukka kahden oikein neulotun silmukan yli. Neulo 2 nurin.
2. krs: Neulo 1 oikein, langankierto, 1 oikein, 2 nurin.
3.-5. krs, 3 oikein, 2 nurin.
Neulo valepalmikkoa niin pitkään kuin hyvältä tuntuu. Itse neuloin mallineuleen kymmenen kertaa.
Kun työ on tarpeeksi pitkä ja olet neulonut mallineuleen viimeisen kerroksen, neulo vielä kerran mallineuleen 1. kerros. Seuraavalla kerroksella neulo 2 oikein 2 nurin, älä tee langankiertoa.
Lopuksi neulotaan röyhelö, jossa lisäykset siis tulevat aina oikeiden silmukoiden kohdalle, nurja raita pysyy koko ajan saman levyisenä:
1. krs: Neulo oikeat silmukat sekä etureunasta että takareunasta, neulo nurjat nurin.
2. krs: 4 oikein, 2 nurin
3. krs: 1 oikein, lisää 1 silmukka nostamalla silmukoiden välistä lanka vasemmalle puikolle ja neulo se kiertäen. 2 oikein, lisäys, 1 oikein, 2 nurin
4. krs: 6 oikein, 2 nurin
5. krs: 1 oikein, lisäys, 4 oikein, lisäys, 1 oikein, 2 nurin
6. krs: 8 oikein, 2 nurin
7. krs: 1 oikein, lisäys, 6 oikein, lisäys, 1 oikein, 2 nurin
8. krs: 10 oikein, 2 nurin
9. krs: 1 oikein, lisäys, 8 oikein, lisäys, 1 oikein, 2 nurin
10. krs: 12 oikein, 2 nurin.
Päättele silmukat.

Kun korvikset saivat siivet

Joskus tulin hankkineeksi korvakorunkoukkuja, joissa on siivet valmiina. Koukut jäivät pitkäksi aikaa jonnekin koruntekotarvikkeiden sekaan. Nyt sitten huomasin pitkästä aikaa nämä siivekkäät, ja kokeilin mitä niistä saisikaan aikaan. Korvakoruissa käytetyt helmet ovat puolestaan sekalainen kasa yksittäisiä puolijalokiviä ja lasihelmiä. Onpa seassa muutama Swarowskin helmi ja kristallikin. Tällainen kasa korvakoruja sitten syntyi säilytyslaatikoiden pohjalta löytyneistä vanhoista jämistä!

Minäkö lankahamsteri?

Keräsin tänään kaikki löytämäni langat yhteen kasaan ja olihan noita. Ehkä jossain vaiheessa on hieman lähtenyt lapasesta lankojen ostaminen. Punnitsin koko kasan ja vaaka näytti hämmentävät 8,7 kiloa. En nyt juuri uskalla edes ajatella minkä verran kaapeista löytyy kankaita ja kaikenlaisia askartelutarvikkeita. Jos nyt olisin oikein ahkera neuloja ja virkkaaja enkä ostaisi yhtään lankoja tänä vuonna, minkähän verran näitä olisi jäljellä vuodenvaihteessa? Tällaisen kasan sain langoista aikaiseksi sohvannurkkaan tänään:

Heijastavia korentoja

Tein heijastinnauhasta, helmistä ja korupiikeistä heijastavia korentoja kirkastamaan pimeää syksyä. Tässä näitä nyt sitten on lentoon lähdössä. Vaikka heijastinnauha on käsittääkseni ihan riittävän heijastavaa, on näissä heijastavaa pintaa sen verran vähän, ettei näitä voi heijastimiksi kutsua.

Näin korennot syntyvät:
Tarvitaan siis helmiä, riittävän pitkiä korupiikkejä tai metallilankaa, heijastinnauhaa (käytin 2 cm leveää) sekä sakset ja korupihtejä.

Yhteen korentoon tarvitaan kaksi noin 10 cm mittaista pätkää heijastinnauhaa siiviksi. Toinen pätkä voi olla vähän lyhyempi kuin toinen. Taitoin kummankin pätkän pitkittäin kahtia ja pyöristin nauhanpätkien päät.

Minulla sattui olemaan korupiikkejä, joissa oli valmiiksi pieni sydän päässä. Ne sopivat tähän mainiosti. Ensin pujotin korupiikkiin helmiä. Sitten taitoin vuorotellen kummankin heijastinnauhanpätkän pitkittäin kahtia, tein niihin reiät neulalla ja pujotin nekin korupiikkiin. Kun nauhanpätkät olivat erimittaiset, pujotin lyhyemmän ensin.

Yksi helmi korennon pääksi ja sitten on vuorossa viimeistely. Taivutin korupihtien avulla korupiikin pään lenkiksi sen verran napakasti, että korento pysyy hyvin kasassa. Taivutin korennon vartalo-osaa vähän niin, että siitä tuli korentomainen. Valmista tuli!

Näitä voi sitten ripustaa vaatteisiin, laukkuihin tai mihin nyt sitten huvittaakaan. Kokonainen parvi valmiina kohtaamaan pimenevät illat!

Nyt ei sormet palele

Kokeilinpa sitten ensimmäistä kertaa elämässäni märkähuovutusta. Neulahuovuttamalla olen joskus jotain pientä kokeillut, mutta märkähuovutus oli ihan uutta. Vaan nytpä minulla on ihanat, ihan itse tehdyt huopalapaset!

Lapaset on tehty kaksinkertaisesta neulahuovasta, josta ensin leikattiin reilut lapasenmalliset kappaleet, jotka sitten ompelin yhteen jättimäiseksi lapaseksi. Tässä on toinen lapanen jo huovutettu ja toinen vasta kasaan ommeltuna:

Huovuttaminen oli hauskaa, märkää ja melko helppoa puuhaa. Neulahuovan lisäksi tarvittiin oikeastaan vain kuumaa vettä ja mäntysuopaa sekä kuplamuovia. Ja toki neula ja lankaa kappaleiden yhteen ompelemista varten. Ensimmäisen lapasen huovutin ohjattuna yhdessä kerhotilassa, mutta toinen lapanen jäi kotiläksyksi. Kylpyhuone valikoitui kotioloissa huovutuspaikaksi, eipä tarvinnut varoa paikkojen kastumista tai veden roiskumista. Näin se lapanen siitä vähitellen huopuu.

Kun molemmat lapaset olivat valmiit ja kuivuneet, siistin vähän saksilla lapasen suuta ja pistelin huovutusneulalla vähän koristeita valkoisesta villasta. Siinä se sitten oli! Enää puuttuu pakkaset niin että pääsen käyttämään näitä.

Syksyistä räsymattoa

Edellinen räsymattosquirclesukkayritykseni ei siis mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Vähän erikoisempi kantapää näytti kyllä hauskalta ja jännittävältä, mutta ei oikein istunut hyvin jalkaani. Otin sitten siinä kokeilussa käyttämäni kirjavat langat, jätin harmaan pois ja neuloin kirjavista langoista ihan perusräsymattosukat. Tästä tulikin paljon parempi! Näihin sukkiin on siis neulottu raitoja kahdesta eri kirjavasta sukasta niin, että olen vaihtanut lankaa aina neljän kerroksen välein. Varsi on ihan perussettiä: 1 oikein 1 nurin joustinneuletta, jossa oikeat silmukat on neulottu takareunasta. Näin tehden joustinneule näyttää minusta siistimmältä.

Aina ei voi onnistua

...ei edes joka kerta.

Tällä kertaa ei ollut oma syy, mutta harmitti silti.

Tein Novitan Pikkusiskosta Lombard Street -sukkia tämän linkin takaa aukeavalla ohjeella. Kantapääksi tein ranskalaisen kantapään, koska se nyt vaan on nykyinen suosikkini.

Minullehan oli päässyt jotenkin kertymään noita pikkusiskoja, mutta ennen näitä sukkia jäljellä oli enää yksi avaamaton kerä ja muutama pikku nöttönen. Päätin tuhota ne pikku nöttöset näihin sukkiin, mutta kuinkas kävikään. Toisen sukan kärkikavennukset juuri alkaneet, ja viimeinen pikku nöttönen näin vähissä:

Onneksi oli sentään se yksi avaamaton kerä, niin sain sukkaparin loppuun. Sievä sukkapari siitä lopulta tuli:

Tietenkään vastoinkäymiset sukkarintamalla eivät loppuneet näin onnellisesti. Seuraavaksi päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: tehdä räsymattosukat ja vihdoin kokeilla oikeasti Squircle-sukkia. Voihan villasukka -ryhmästä joku oli kesällä löytänyt tämän mallin ja minä sitten innostuin kääntämään sen suomeksi. Kun kerran käänsin, niin eihän sitä voinut jättää neulomatta. Sekä alkuperäinen ohje että minun käännökseni löytyvät Ravelrysta.

Langaksi valikoitui kahta eri Nalle Taikaa sekä yksi harmaa Nalle-nöttönen:

Varren tein 2o2n-joustinneuletta. Kantalapusta alkaen otin mukaan myös harmaan, että saisin raidat ja kiilakavennusten kulman paremmin näkymään. Toimiva idea.

No ensinnäkin ohjeen mukaan sukat neuvotaan neulomaan kahdella pyöröpuikolla. Enpäs uskonut. Sukkapuikoilla olen kaikki sukkani tähänkin asti neulonut ja sillä hyvä. Paitsi että olis kannattanut uskoa. Kantalappu on hyvin kapea, joten kun kantalapun reunoilta poimitaan silmukat, eivät sukkapuikot tahtoneet millään riittää. Hetken aikaa kudin on niin erikoisen mallinen, että pyöröpukkoja tuli tosissaan ikävä. Ratkaisin ongelman neulomalla lisäämällä sukkapuikkoja niin, että hankalimpien kerrosten ajan neuloinkin peräti seitsemällä sukkapuikolla. Ja silti oli hankalaa. Suosittelen siis pyöröpuikkoja erittäin lämpimästi.

Ensimmäinen sukka valmistui ja tässä se näyttääkin ihan kivalta:

Sukan istuvuus ei kuitenkaan ole kovin hyvä. Jalkapöydän päältä sukka istuu aika siedettävästi. Vähän kiristää, mutta minulla on aika rintava jalka, joten sekin voi olla syynä. Sen sijaan jalkapohjassa kiilakavennusten kohdalla on ylimääräistä löysää. Näistä kuvista saa ehkä vähän käsitystä:

Eli loistavasta ideasta huolimatta jyrkkä kiilakavennus yhdistettynä jalkapohjassa tehtäviin lisäyksiin ei ainakaan minun jalassani toimi. Ehkä jonkun toisen jalkaan tämä onnistuu, tai sitten ohjetta pitäisi muokata jotenkin istuvammaksi. Minun osaltani Squircle saa nyt jäädä. Sen sijaan taidan seuraavaksi tehdä noista kahdesta Taika-kerästä ihan tavalliset räsymattosukat.

Syksy on ovella

Kesä alkaa olla takana ja syksy koittaa kohta. Nyt on hyvä aika aloittaa oman blogin pitäminen, tätä olen miettinytkin jo jonkin aikaa. Tarkoitukseni on esitellä omia käsitöitäni ja ideoitani, sekä omalta osaltani jakaa eteenpäin muilta saatuja hyviä inspiraation lähteitä.

Tässä alkajaisiksi tämän kesän neulesatoani:

Hartiahuiveja on ihana tehdä. Liukuvärjättyä vironvillaa tulee Tallinnassa käydessä jotenkin aina mukaan pari vyyhtiä nyt ainakin. Tänä kesänä vironvillasta tuli Freya tällä Ravelryn ohjeella:

Tässä vielä lähikuvaa pitsistä. Onhan se nätti, eikö vain?

Sitten vielä muutamat sukat:

Facebookin Voihan villasukka -ryhmässä tehtiin kevään aikana Marike-sukkia. Tässä oma versioni Nalle-langasta:

Minulle oli jostain päässyt kertymään turhan monta kerää Novitan Pikkusiskoa. Se on jonkin verran Nallea ohuempaa, ja siten myös hitaampaa neuloa. Tässä Pikkusiskosta tuli Ullaneuleen ohjeella tämmöiset. Ne on vaan sukat.

Haitarisukat, ruttuvarsisukat, miksi näitä nyt haluaa nimittää. 

Pikkusiskosta pitää päästä eroon vaikka väkisin. Selkeät pitsineuleet ovat kivoja. Pitsimallina riikinkukko tai feather and fan, millä kielellä näitä malleja nyt haluaa sitten nimetä.